Lähellä kaukana

Matkustaminen ei ehkä ole sitä vain, että lähdet pois kotoa. Vaan ennen kaikkea sitä, että poistut tottumuksistasi. Sen takia olen ajatellut, että lähimatkailulla on suuri paikka sydämessäni. Olen vasta lähivuosina ymmärtänyt, ettei tarvitse mennä edes kovin kauas, kun pääset irti omista tottumuksista, omista tutuista ja turvallisista ympyröistä. Ja miten hyvää se tekeekään. Ajattelin jakaa omat lempparikohteet, joihin on pääkaupunkiseudulta suhteellisen helppo ja nopea irtaantua tekemään päivän tai muutaman reissuja. Paikat ovat n. 200 km säteellä Helsingistä, ja tämä ensimmäinen osio kertoo jännittävästi niinkin eksoottisesta kohteesta kuin Turku. En vain voinut jättää kertomatta paikasta, jonne mun sydän huutaa jatkuvasti paluuta.

Rakas Turku - Mun entinen kotikaupunki. Tai kotikaupunki johon aikoinani muutin todella vasten tahtoani, mutta johon rakastuin palavasti. Ja jota vähän rakastan palavasti edelleen. En haluaisi kertoa tutuista asioista, vaan ehkä juuri sellaisista, mitkä ovat paljastuneet juurikin turkulaistumiseni myötä. Jos kysyttäisiin mikä on parasta Turussa, sanoisin tietysti meri. Mutta merta on muuallakin, joten sanon meri Turussa. Sellaista tunnetta en ole koskaan kokenut muualla, vaikka kaikki lapsuudet ja oikeastaan koko elämäni olen viettänyt enemmän tai vähemmän saaristossa. Turussa saaristolaisuus on jotenkin hienosti läsnä arjessa, ja meri ympäröi keskustaa ja turkulaista elämää. Turun saaristosta voisin kirjoittaa vaikka kirjallisen verran suosituksia ja fiilistelyjä, mutta yritän pitää asian tiiviinä siinä määrin kuin se on mahdollista. Onpa kyllä melkein mahdotonta listata kaikki asiat joista pidän Turussa ja mitkä jokaisen pitäisi kokea ja nähdä, mutta yritetään.

Keskieurooppalainen meininki. Olen miettinyt useasti mistä se kumpuaa, ja miksi tulee aina sellainen olo kuin olisi poissa Suomesta turunmurretta puhuvien kanssa. Olen todennut, että kahviloilla ja ravintoloilla on pakko olla jotain tekemistä asian kanssa. Jokiranta on tässäkin tapauksessa ehdoton ykkönen, paikoista Tårget on paras lasilliselle jos toisellekin viiniä ja ihmisten ihmettelyyn. Turusta saa myös äärimmäisen hyviä pizzoja, oma suosikkini on Pub Niska, jossa pitää vähän kyllä osata vähän edes nauraa ruotsalaisittain, mutta nauru tarttuu siellä kyllä helposti. Hyvänä kakkosena tulee Tintå, joka kylläkin on tällä hetkellä määrittelemättömän ajan remontissa. Ihanaa että joku muukin tekee remonttia samalla mentaliteetilla kuin minä - valmistuu sitten kun sen aika on. Kahviloiden ehdoton ykkönen on Cafe Art. Kahvilan kahvi tulee Turun omasta paahtimosta ja kahvilan miljöö lehmusten varjossa jokirannassa on aika täydellinen. Ne lehmukset ovat muuten 176-vuotta vanhoja. Mitä kaikkea nekin ovat nähneet?  Hmm. Minun piti kertoa asioista, jotka ei ole tuttuja ja nyt huomaan kertovani kaiken jokirannasta joka on varmaankin ihan jokaiselle ei turkulaisellekin tuttu. Mutta menköön. Toinen mainitsemisen arvoinen kahvila on Gaggui Kaffela. Omaleimainen, hulvaton ja taitava. Täällä kannattaa ottaa aamupala, tai sitten lakukakku. Tai sitten tietysti aamupalaksi lakukakku toimii aina. Tämä kahvila sijaitsee muuten Humalistonkadulla, eli ei jokirannassa. Kunhan vain mainitsin.

Arkkitehtuuri. Onkohan moni muu kaupunki onnistunut säilyttämään yhtä hyvin vanhan viehätyksen kaiken uusiorakentamisen keskellä. Ilahdun joka kerta suunnattomasti siitä, ettei vanhaa ole tuhottu ja vallitseva ilmapiiri on ehdottomasti sellainen, että yritetään ensin korjata, sitten vasta heitetään roskiin kun mitään ei ole enää tehtävissä. Kertakäyttökulttuuri lietsoo niin monessa paikassa ja kaupungissa - Niin usein tuntuu että ei nähdä muuta kuin helppous ja kustannustehokkuus. Ja ne harvoin kulkevat perinteiden kunnioituksen kanssa käsi kädessä. Arkkitehtuuria pääsee ihastelemaan erityisesti jokirannassa, mutta esim. Puolalanpuiston alue on huikea. Voisin tuijotella talojen yksityiskohtia ikuisuuden. Tähän väliin täytyy myös suositella Citynomadi sovellusta, sieltä voi valita kävelyreittejä teemoittain. Sovellus toimii toki muissakin kaupungeissa, mutta jostain syystä itse käytän sitä aina Turussa. Reiteistä Romanttinen Turku on lempparein, vaikka kuulostaakin ihan hirveältä. Mutta 6,35 km on matkana juuri sopiva iltakävelyyn ja reitti on kaiken kaikkiaan hyvä läpileikkaus Turkuun aina Föri-ajelusta Samppalinnanmäelle, josta näkee koko Turun ylle. Muita reittien teemoja olivat mm. taide ja portaat. Turussa on muuten ihan hirveästi portaita. Sovelluksesta voi myös kuunnella tarinoita miten ja missä turkulaiset ovat rakastuneet. Ideana aika ihana.

Turkulaiset. Ehkä hiukan yllättävänä valintana ja haasteellinen toteuttaa päivän reissulla - mutta yrittämisen arvoista kylläkin. Mitenkään yleistämättä tai lokeroon laittamatta, turkulaiset ovat todella hitaasti lämpeäviä, mutta lämmetessään aivan ykkösluokan ihmisiä ja hulvattomia tapauksia. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi turkulainen ystävä.

Niin ja sitten se meri. Parhaiten sitä pääse ihastelemaan Ruissalon Saarroniemessä. Eväät ja aurinko, pyöreitä kiviä ja simpukoita. Männynvarjoja ja ulappa. Saarronniemi on ehkä tuttu monelle Ruissin leirintäpaikkana, mutta suosittelen kävelemään aivan niemen kärkeen, sieltä aukeaa uusi maailma. Ruissalon ehdottomasti paras kahvila on Villa Kuuva. Keltainen puutalo aivan meren rannalla. Mahtava lasi-ikkuna, joka on tehty erivärisistä ruuduista, ja jota kerran jäin ihmettelemään niin pitkäksi aikaa että seuralaiseni lähti menemään. Paikan omistaja asuu myös talossa ja on äärimmäisen hyvä tarinankertoja. Sitten on Seilin Saari, joka kuuluu kylläkin Paraisille, mutta johon nykyään pääsee Turun keskustasta, M/S Fanny lähtee Aurajoen länsirannalta. Vaikka historia saarella on värikäs ja ehkä vähän raakakin, saarella käydessä tulee aina sellainen tunne, että elämällään pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Se on tunteena aina silloin tällöin ihan tarpeellinen.

♡: E