Lofootit

Tunteiden mylläkkä. Jännitys, into, malttamattomuus, epätoivo, pelko, kaikkihetimulle ja odottamisen hienous kaikki samaan aikaan. Muutaman päivän päästä alkaa kesäloman ensimmäinen osio ja suuntana Lofootit. Voi että miten olenkaan vuosikaudet haaveillut Lofooteista. En oikeastaan edes tiedä miksi ei ole aiemmin tullut lähdettyä, mutta nyt onni tulvii ihan yli asian kanssa. Ehkä jotenkin aika on nyt todella hyvä tälle reissulle.  Päiviä matkantekoon on vajaa 10 ja matka starttaa Espoosta, kulkupelinä auto, tarkemmin sanottuna minua paljon enemmän maailmaa nähnyt Volvo.  Reittinä Torniosta yli Ruotsiin ja E10 Ruotsista Norjaan . Välipysähdys on tarkoitus tehdä Kokkolassa, muuten aikalailla pelkkää suoraa ajoa. Lofooteilla  reitti kulkee Unstandin, Hauklandin, Uttakleivin, Kvalvikan ja Å:n kautta. Ainakin alustavasti. Tai jokseenkin nopealla suunnitelulla nuo paikat vaikuttivat käymisen arvoisilta, mutta itseni tuntien en tule pysymään varmaankaan kovin hyvin suunnitelmassa. Toisaalta matkakumppanini on järkevä ihminen ja osaa toimia suunnitelmien mukaan, luulen että ollaan hyvä yhdistelmä huolettomuutta, eksymistä, seikkailua, huonoja vitsejä, suunnitelmallisuutta ja reitillä pysymistä.

Majoituksena olisi tarkoitus käyttää telttaa mahdollisimman paljon ja vaeltaa. Hitusen kyllä pieni punainen kalastusmökki houkuttelisi.  Mutta katsotaan. Toivon kyllä kovasti, että telttailtu onnistuisi. Jostain syystä odotan ehkä eniten sitä, että saan herätä autiolta rannalta ilman tuntemattomia ihmisiä, käydä uimassa, keittää kahvit ja säästä riippuen joko hymyillä merelle tai kurtistaa kulmat niin että otsaan tulee huolirytty. Putsata varpaista kaikki hiekat ennen kuin voi taas kömpiä takaisin makuupussiin. Vetää teltan vetoketju kiinni ja jättää hyttysverkko auki. Kuunnella merta tai hiljaisuutta. Vähän jännittää mitä liikkuu teltan ulkopuolella ja antaa mielikuvituksen juosta ja silti nukahtaa tunteeseen että kaikki on hyvin. Toinen asia mitä tietysti odotan on automusiikki. Ajomatkaa on n. reilut 20h joten siinä ajassa kerkeää raastamaan  pelkääjänpaikalla olevan korvia ja hermoja . En tiedä miksi, mutta automusiikkimakuni eroaa todella paljon siitä mitä normaalissa elämässä kuuntelen. Joten jos joku sattuu käymään kuuntelemassa tälle reissulle tehtyä listausta, siitä ei kannata vetää liiallisia johtopäätöksiä. En ole ihan niin aallonharjalta tippunut kuin voisi kuvitella. 

Odotuksia on myös paljon maisemien suhteen. Olen huomannut, että maaston rosoisuus ja epätasaisuus jostain syystä tekevät mielelle päinvastaisen efektin- ajatukset suoristuvat ja on helppoa olla olemassa. Sitä ehkä kaipaan tässä elämässä juuri nyt. Vuoria ja vähän liian kapeita vuoristoteitä.

♡: E